DAY 12.2

Nyt ärsyttää, aamupaino pompannut sinne 74:n väärälle puolelle. Miten mun paino heitteleekin näin paljon. Mua pelottaa tämä uusi vuosi, kun aion syödä pizzaa, napostella ja juoda kuohuvaa, mutta mikä lie tulos sitten ensi viikolla.. Noh, pitää vaan punnertaa sitäkin enemmän!

Osaksi veikkaan kuitenkin, että lihaksetkin ovat alkaneet kasvamaan, kun on niin punttisalipainotteista tämä treeni. Ja lihashan painaa enemmän kuin läski... Kunpa pääsisi niihin jumppiin, ja alkaisi läski liikkumaan..

Haluaisin ottaa myös ennen ja jälkeen -kuvat, mutta pikkuveli on vielä 1,5 viikkoa lomalla. Sitten kun tuo vintiö painuu takaisin pulpetin ääreen harjoittelemaan kertolaskuja, minä nappaan kameran ja mittanauhan, ja alan seurata kuukausitaista projektia. Joka kuun ensimmäinen päivä yritän napata kuvan. :)

DAY 12

Mulla on inhottavia univaivoja, jotka toivottavasti voitan tämän elämäntapamuutoksen myötä. Näiden ongelmien takia kuitenkin täällä taas valvotaan..

Tarkoitus oli kuitenkin kirjoittaa vähän ruokavaliosta. Aion olla salliva, koska tiedän, että jos kiellän itseltäni täysin jotain, en koskaan onnistu.

Seuraavat säännöt pätevät siis tähän projektiin:

- Pepsi Maxia saan juoda

- hiilihydraatit jätän pois lukuunottamatta ruisleipää, kaurapuuroa, tortillalettuja ja silloin tällöin pastaa.

- kerran viikossa saa syödä IHAN mitä vain, myös noita hiilareita.

Kun pääsen kotiin lomalta, aion panostaa ruokailuun. Taidan tällä hetkellä olla säästöliekillä ja kovasti, minkä takia painokaan ei tipu. Saatan hyvin mennä jopa 800 kalorilla päivässä tai sitten lähemmäs 2000 tai yli. Eli pyrin tasoittamaan ruokailuni ja nostamaan kalorit ainakin 1200 kunnolla. Muistan, että kerran laihdutin n. 4 kiloa pelkästään sillä, että söin aamupalan, tukevan lounaan, illla vähän jotain ja väleissä pinjansiemeniä. Siihen pyrin helmikuun alusta lähtien viimeistään.

DAY 11

Sade taukosi tänään mukavasti hetkeksi ja pääsin nopealle kävelylle. Ilma oli vähän viileä, minkä takia en edes huomannut, kun vesisade jatkui kevyesti. En malta odottaa, että pääsen takaisin opiskelukaupunkiini, jotta pääsen takaisin salille ja sykettä lähes huomaamattomasti nostattaviin jumppiin. :)

Yksi syy, miksi haluan laihduttaa on niinkin pinnallinen kuin vaatteet. Rakastan löysä yläosa - kireä alaosa yhdistelmää, mutta pyöreämmän tytön päällä homma ei toimi. Ensi kesänä haluan pitää löysää äijätoppia, jonka kainalot jatkuvat puoleen kylkeen ja alla "meant to be seen"-rintsikat. Läskien lisäksi multa lähtenevät tietenkin sitten myös tissit, niin mulla aina käy. :D Haluan pitää pillifarkkuja ja löysiä toppeja ilman, että näytän sotanorsulta. On niin monenlaisia vaatteita, joita haluaisin käyttää, kuten korkeavyötäröisiä hameita. Ultimatehaaveeni on hankkia se sellainen Hennesin nahkahame, ja sen hankinkin kun en tästä enää kutistu - se kun ei taida näyttää hyvältä liian ison/pienen päällä.

Kävin tänään nopeasti Helsingin keskustassa kahvittelemassa kaverin kanssa, ja samalla vilkaisin Lindexin alennusmyynteihin. Sieltä olisi löytynyt vaikka mitä kivaa, mutta korvan takana vilisi ajatus: mitä järkeä ostaa vaatteita, jotka ovat liian isoja puolen vuoden päästä – toivottavasti.

Tällä hetkellä olen Lindexissä kokoa 38-40, Hennesissä kokoa 44. Sinänsä mitään tiettyä kokotavoitetta minulla ei ole, koska en osaa arvioida yhtään, minkä kokoinen minusta tulee. Tiedän vain, että vaatekaappi täyttynee paljon paljon kivemmista vaatteista. :)

DAY 10.5

Tänään suuntasin salille, ja sen jälkeen räpiköimään ihan hetkeksi. Hyvän punnitustuloksen jälkeen teki mieli painaa taas eteenpäin hymyissä syin ja niin tein. Salilla heiluin 40 minuuttia ja altaassa pulikoin 450 metriä :) Huomenna, torstaina ajattelin ihan vain kävellä ja venytellä.

Pelkään vähän, että toi pudotus (-1.2 kg 9 päivässä) on nesteitä, vaikkakaan en ole tällä viikolla oikeastaan hirveästi muuttanut ruokavaliota muuten, kuin vähemmän roskaruokia :)

Sori, nyt ei ajatuskulje. Palataan huomenna asiaan!

DAY 10.4

Aamupaino. 73,4 kiloa. Nyt on hyvä fiilis. Illalla salille ja uimaan :)

DAY 10.3

Olin näköjään mennyt sekaisin päivissä jo nyt, mutta nyt pitäisi olla oikeassa? Päivä oli siis yhdeksäs ja ensimmäinen arkipäivä joulun jälkeen. Huomenna teen ensimmäisen "virallisen" punnituksen ja sitten katsotaan, mitä viikko ja joulu ovat saaneet aikaan. Ehkä jotain? Taidankin tehdä tästä lähtien punnituksen keskiviikkona, enkä heti viikonlopun jälkeen maanantaina. Samalla lisäsin välitavotteita väleihin :)

Kävin eilen ensimmäisen kerran sitten... torstain? salilla, ja tuntui tosi hyvältä. Tein snadisti enemmän jalkatreeniä, ja totesin, että kuntosalitreeniin tartten hyvää musiikkia, tai siitä ei tule mitään. Mun ultimate juoksubiisi on niinkin lame kuin Kelly Clarksonin Behing these hazel eyes - paras tempo ja helpot sanat, jotka helpottavat hengitystä :D

Olen miettinyt viime aikoina paljon ruokavaliota. Karppaushan on tällä hetkellä the IT thing, ja tavallaan voisinkin luopua riisistä ja perunasta en pidäkään. Huolenaihe on kuitenkin pasta, jota rakastan yli kaiken ja opiskelijan kukkarolle se on erityisen mukavaa ruokaa.. Lisäksi en halua rajoittaa itseäni ja joutua miettimään syömisiäni aina ravintolassa/kylässä. En myöskään tajua yhtään noita glukoosi-glykoosi-ketoosi-blahblahblah-juttuja

DAY 10.2

Vaikka lopputulos on palkka itsessaankin, arvelen, etta tarvitsen jonkinlaisia porkkanoita pitamaan mielenkiintoa ylla. Lisaksi tarvitsen valietappeja muutaman kilon valein, jotta homma pysyy mielekkaana ja naen kehityksen konkreettisesti. Joten, alla paivamaara, kilotavoite ja palkinto, jos se onnistuu


16.1.2012 73 kiloa Uusi sporttikerrasto
28.3. 68,5 kiloa Nenalavistys
1.6. 64,6 kiloa Uudet sortsit ja toppi
18.7. 62 kiloa Kampaaja ennen kesatoiden loppua
29.8. 59,9 kiloa Uusi lappari
24.10. 57,6 kiloa 70 euroa shoppailurahaa
19.12. 54,6 kiloa Lomamatka aurinkoon valmistumisen jalkeen
30.1.2012 55,6 kiloa Uusi, kallis mekko valmistujaisiin

DAY 10

Toivon sydameni pohjasta, etta tama projektini onnistuu. Ulkonakoni ei kuvasta persoonaani yhtaan: olen herkka ja ujo, mutta samalla sellainen taskuraketti, joka tykittaa vahan salakavalasti. Pidan persoonallisuudestani hirvittavasti, olen kiltti, todella fiksu ja tunnollinen. Olen todella hyva asiakaspalvelija ja silloin, kun en joudu olemaan oma itseni (olen esimerkiksi toissa myyjan roolissa), olen todella itsevarma. Olen vahva, silloin kun tiedan olevani vahva.

Taman kokoisen en kuitenkaan tunne itseani vahvaksi. Jos en ole tietoinen vatsastani, murehdin kaksoisleuasta, reisista tai alleista. Kuten olen jo aiemmin sanonut, minua vain on yksinkertaisesti liikaa.

Let's face it, ihmiset tuomitsevat ulkonaon perusteella. Tai jos eivat tuomitse, niin arvioivat. Jos olet natti, sinua on helpompi lahestya. Normaalipainoisia on helpompi lahestya. Siina onkin se tavoite - nayttaa silta, milta tunnen itseni sisalta olevan: lahestymisen arvoiselta.

Rakastan itseani. Pidan silmistani, nenastani, hiuksistani. Olen kivan lyhyt. Minussa on siis kaikki puitteet olla natti. Minua vain on liikaa. Mutta ei enaa kauaa :) Tarkeinta tassa projektissa on rakastaa itseani. En halua hukata itseani samaa tahtia kuin naita kiloja. Haluan onnistua tassa, koska sitten voin onnistua missa tahansa. :)

DAY 7

Tulin juuri kotikaupungin yöstä ja oli superhauskaa nähdä vanhoja tuttuja. Samalla nappasin matkaani kasan motivaatiota: seuraavan kerran kun nämä ihmiset näkevät minut olen 10 kiloa pienempi!

Eräällä tavalla inhoan pikkukaupunkeja yli kaiken. Tässäkin kyläpahasessa on noin 20 000 asukasta, joten kaikki tuntevat kaikki, tai vähintään tietävät, ja näin ahtaassa kylässä laihat syövät läskit. Musta on niin kiva ajatella, että seuraavan kerran kun tänne tupsahdan, olen laihempi ja kaikki huomaavat sen. Rukoilen vain, ettei se nouse päähäni, enkä kapsahda niihin jätkiin, joiden olen nähnyt vikittelevän laiheliinejä katsahtamatta edes minuun. En halua heidän kanssaan tekemisiin.

Toivottavasti motivaatio pysyy kohdallaan: tiedän, että näytän niin paljon paremmalta pienempänä!

DAY 5

Perjantai ja painoa tippunut 200 grammaa... Vähän nyt syö naista kun ei näy tuloksia. Yleensä multa lähtee kilo kaksi aika nopeasti, mutta nyt en näköjään. Tiistaina paino oli 74,1, mutta nyt pompannut 74,4 kiloon..

Okei okei, nyt on vasta viides aamu, mutta kaikki tietävät, ettei tuloksia tule joulun aikaan. Musta ei ole mitään järkeä kiduttaa itseään jouluna - se on kerran vuodessa ja siitä kuuluu nauttia. Syön siis pipareita, kinkkua, karjalanpaistia ja muuta niin paljon kuin sielu sietää! Samoin uutena vuotena aion nauttia olostani, koska kyllä tämänkin elämäntapamuutoksen pitää pysyä mielekkäänä eikä se kielloilla onnistu.

Voisin ehkä kuitenkin lähteä tästä kävelylle ennen kuin pitää alkaa kokkailla enemmän. Tiedän reitin, joka kulkee suhteellisen lähellä kotia ja kestää puoli tuntia - juuri sopiva siis. Tulisipa vähän enemmän lunta...

DAY 4.2

Tämä päivä on taas mennyt haipakkaa, alkaa pikkuhiljaa tuntua joululta. Ehdinpäs kuitenkin salillekin - oli mukavan väljää, kun porukka valmistautuu jouluun kotosalla.

Tykkään käydä salilla, kunhan mulla on musiikkia. Mun ohjelmaan kuuluu 5-15 min crosserilla tai pyörällä, ihan riippuen siitä, maltanko olla siinä, kyllästyn yleensä aika helposti.

Seuraavaksi työstän käsiä neljällä eri laitteella ja teen 3x20 toistoa kevyillä, 10-25 kilon painoilla. Viimeiselle sarjalle saatan nostaa painoa yhden asteen verran.

Seuraavaksi siirryn jalkoihin ja treenaan peppua sekä sisä- että ulkoreisiä, minkä jälkeen viimeistelen treenin selkälihaksilla ilman painoa ja jenkkakahvoilla.

Loppuverkaksi otan spurtin juoksumatolla tai pyöräilen kotiin. Lisäksi pitäisi ottaa vielä venyttely, jonka otan tavoitteeksi jollakin viikolla tulevaisuudessa.

Tällä viikolla olen ehtinyt siis käydä salilla 3 kertaa, pyöräillä hieman ja tehdä yöllisen kävelyn. En ole syönyt täysin terveellisesti, mutta en myöskään ole mässännyt tai syönyt normaalisti eli epäterveellisesti. Hyvä minä, tämä on hyvä alku :)

DAY 4

Mua pelottaa hirvittävästi, että alkuhuuman jälkeen en enää jaksa tätä. Kaikki ne tavoitteet unohtuvat ja arki tulee tielle.

Haluan tätä aivan hirveästi. Inhoan sitä tunnetta, kun tunnen läskit ja löllöt ympärilläni ja kaikissa mahdollisissa vaatteissa näytän vain pyöreältä. Selkä jatkuu kilometrin niskan jälkeen ja vatsa puskee rintojen yli. Kamala näky.

20 kilon päästä olen pieni, toivottavasti siro. Juuri sen näköinen, kuin haluan olla. En luikku en plösö. Vain pieni. Olen pieni. Olen muutenkin lyhyt, joten 20 kiloa pienempänä olisin todennäköisesti hyvänkokoinen. Eyes on the prize.

DAY 3.2

Päätinpä pistää sitten tavoitteet korkeammalle. Tasan vuoden päästä tämän blogin aloittamisesta aion olla tasan 20 kiloa laihempi. Kiloklubin mukaan tavoitteen saavuttamiseen kestää 43 viikkoa, mutta en halua natseilla koko vuotta vaan ottaa asiat rauhallisesti, joten aikaa on 52 viikkoa. Ja hei, onpa ensi vuodessa yksi ylimääräinen päiväkin! Here we come, my little 366 project!

Eli tässä tavoitepäivämäärät:

16.1.2012 73 kiloa

1.6.2012 64,6 kiloa

29.8.2012 59,9 kiloa

19.12.2012 54,6 kiloa

Kiitos ja kumarrus!

Tästä eteenpäin aion esitellä muutaman blogeista/netistä/kiloklubista löytyneen motivaatiotarinan joka viikko. Painotan, että teen sekä tätä projektia että blogia vain ja ainoastaan itseäni varten, jotta minulla olisi parempi olo. Blogi helpottaa siinä, että saan kirjoittaa ajatukseni jonnekin and to keep eyes on the prize!

Nyt pitää vielä miettiä, että mitäpäs antaisin itselleni palkinnoksi, jos tässä onnistun... 1,5 vuoden päästä minun olisi määrä valmistua maisteriksi, joten jos onnistun, lupaan antaa itselleni piiiiitkän loman jonnekin kauas, missä voin käyttää bikinejä vanhassa kropassani. Nimenomaan vanhassa, koska ei tämä mihinkään vaihdu. Se vain kutistuu :)

DAY 3.1

Takana on kaksi päivää. Maanantai meni hyvin, kävin salilla ja pyöräilin ja söin jotakuinkin hyvin - tämä oli siis minun mittakaavallani. Ei karkkia eikä sipsejä.

Tiistai taas ei mennyt iiiihan niin hyvin. Aamupala meni vielä hyvin, mutta sitten serkku tuli käymään ja söin 1,5 pullaa. Eip. Sitten sain roudattua itseni salille, missä meinasin kuolla. Ja nyt meinaan kuolla vielä enemmän, kun kädet on niin poikki. Mutta lihaskipu on paras kipu, aye :) Illalla taas oli kihlajaiset, missä tuli mussutettua..

Huomenna käyn vain kävelyllä, pidän itseni liikkeellä, mutta lihakset saavat lepopäivän. Tai siis tänään..

Mulle tässä projektissa on tärkeää se, että en ole itselleni liian ankara. Kerran viikossa saa syödä mitä vaan, aiiiivan mitä vaan. Mutta samana päivänä pitää harrastaa liikuntaa. Mikään ei tule kestämään, jos rääkkään itseäni ja kiellän kaiken. Lisäksi pitää opetella syömään "hyviä" naposteluja, kuten mustikoita, kurkkua ja banaania.

Vitsi nää mun jutut on niin sekavia. Ei mitään rakennetta. Mutta mulle on vaan tärkeää purkaa nää jutut, pitää pää kassassa ja pitää rullat pyörimässä. :) Peace, nyt meen nukkumaan!

DAY 3

Sitähän sanotaan, että asia muodostuu rutiiniksi kun sen toistaa kolmekymmentä kertaa. Viime keväänä kaikissa mahdollisissa muotiblogeissa pyöri 30 day challenge, josta vedän nyt oman versioni.

Tässä haasteessa tavoite on tehdä terveellisistä asioista rutiineja, ottaa ne osaksi omaa elämäntyyliä, tehdä niistä elämän tavoite. Toisin sanoen joka kuukausi aloitan kaksi tai kolme tapaa, joita tietoisesti toistamalla teen rutiineja.

Haasteen ensimmäinen rutiini on liikkua 3-4 kertaa viikossa vähintään 30 minuuttia kerralla. Opiskelupaikkakunnalla olen kuntosalin jäsen, mutta en käy siellä läheskään tarpeeksi usein. Tämä muuttuu nyt. Joulun aikana aion käydä paikallisen uimahallin kuntosalilla ja lumitilanteesta riippuen lenkillä (don't hold your breath for the snow..).

Seuraava haaste on juoda litra vettä päivässä. Ihoni on niin huono, että vesi voisi olla paikallaan. En juo todellakaan tarpeeksi nesteitä päivässä ja jos juon, se on Pepsi Maxia. Nooot a great way to go.

Siinä mulla siis tavoitteet ensimmäisille kolmelle viikolle. Seuraava on sitten saada ruokailut oikein, mutta se tapahtuu vasta, kun olen palannut opintojen pariin tammikuun puolessa välissä. Parempi opetella ne oikeaan päivärytmiin. :)

DAY 2.2

Minä, kutistusprojektilainen, olen 23-vuotias valtiotieteiden opiskelija. Olen kotoisin täysin toiselta puolelta Suomea kuin missä opiskelen. Aloitus paino on siis 74,6 kiloa ja pituutta 159 senttiä. BMI lähentelee todella pahaa lihavuutta eli 29,5 on luku tällä hetkellä. Eipä enää kauaa!

Käyn kotikaupungissa vain muutamia kertoja vuodessa. Ensi keväänä en todennäköisesti ehdi käydä kertaakaan ennen kesää, mikä oikeastaan kasvattaa motivaatiota entisestään - muutos on helpompi huomata, kun ei ole nähnyt pitkään aikaan. Haluan tulla kotiin ja näyttää upealta, tiedossa on heti serkun rippijuhlat.

Opinnoissani alkaa ensi syksynä viimeinen vuosi ja edessä on gradun kirjoitus. Siksi elämä on saatava mallilleen nyt, kun ei ole vielä maisteripaniikki päällä.

Olen hirveä jojolaihduttaja. Olen laihduttanut viimeisten kolmen vuoden aikana yhteensä 17 kiloa. Ja lihonnut ne takaisin. Aina, kun totun yhteen elämäntilanteeseen, saan elämän kärryille, mutta pian jokin - esim. uusi asunto, kasa tenttejä - heittää elämän ympäri ja taas sitä mennään. Olen armoton lohtusyöjä, tylsyyssyöjä ja vaikka mikä syöjä. Elintavat ovat päin persettä.

Ihmisenä olen hieman ujo, mutta oikeassa porukassa joukon äänekkäin. Aika omituinen sekoitus. Samalla olen kunnianhimoinen esimerkiksi opinnoissani, mutta itsekuria en omista sitten pätkääkään - varsinkaan oman fyysisen minäni kanssa.

Tiedän kuitenkin, että ennenkin ollaan onnistuttu ja nyt onnistutaan viimeistä kertaa :)

DAY 2

Tavoite. Kaikilla projekteilla on määränpää ja tarkoitus. Se on palkinto, jonka saavuttaminen on itseisarvo motivaatiolle.

Mutta niin. Mikäs se on se määränpää? Tämä projekti, tämä onnellisuusprojekti, on puhtaasti vain ja ainoastaan minua itseäni varten. En varmaan koskaan aiemmin ole voinut sanoa tätä samaa yhtä rehellisesti, mutta nyt se on todella niin: tämä on vain ja ainoastaan minua varten.

Haluan olla pienempi. En halua tuntea vatsamakkaroitani rintojeni alla, en halua olla tietoinen alleistani enkä halua valita asuja ja kampauksia sen mukaan, että kaikki epäkohdat ovat piilossa. En halua oppia rakastamaan muotojani, koska tällä hetkellä minulla ei ole niitä. Olen pieni Michelin-ukko.

Haluan olla pienempi, koska haluan enemmän itsevarmuutta. En usko saavani tällä yhtään enempää miehiä - ainakaan sellaisia, jotka minulle kelpaavat. Haluan tuntea oloni hyväksi. En sano, että haluan tuntea itseni kauniiksi, sillä olen jo kaunis. Pidän silmistäni, pidän hiuksistani, pidän itsestäni. Minua on vain vähän liikaa.

Lisäksi haluan oppia elämäntavan, joka on terveellinen ja joka kestää pitkään. Haluan olla 70-vuotias rautamummo, joka reilaa Afrikassa, mutta näillä elämäntavoilla rasva sisäelinteni ympärillä kuoppaa minut jo varmaan 58-vuotiaana.

En halua sairastua diabeetekseen enkä halua hengästyä portaissa jatkuvasti. En halua kärsiä uniongelmista enkä halua tuntea itseäni koko ajan väsyneeksi. Määränpäässäni olen oppinut säännöllisen ruokailun sekä liikunnan.

Konkreettisesti tavoitteeni on kutistaa itseni 59,5 kiloiseksi. Silloin BMI:ni on 22,9 eli olen juuri sopivan kokoinen. Kiloklubin laskurin mukaan tämä on mahdollista 32 viikossa, joka tarkoittaa tästä eteenpäin laskettuna heinäkuun puolta väliä. Annan itselleni vähän armon aikaa ja laadin seuraavan aikataulun:

16.1.12 73 kiloa

1.6.12 64 kiloa

29.8.12 59.5 kiloa

Tämän jälkeen tavoitteeni on pysyä tuossa painossa. Yhteensä tuossa tullee tiputettua sitten 15,1 kiloa, ja sitä en halua takaisin ikinä.

En usko, että olisin onnellisempi laihana. Uskon, että olisin onnellisempi terveempänä ja itsevarmempana. "Laihuus" on ulkoinen sivutuote, jonka saavutan, kun elämän tavat muuttuvat.

DAY 1.2

Tiedättehän sen tunteen, kun jenkkakahvat ja vatsa vyöryvät farkkujen päällä. Alitajuisesti tulee kehitettyä suojamekanismeja kuten löysiä vaatteita, tyynyjä vatsan edessä, kun istut sohvalla, pitkähihainen paita päällä baarissa, huivi aina kaulassa peittämässä kaksoisleuan... Lista on loputon, kun yrittää piilotella itseään ilman, että edes tajuaa sitä.

Pyöräilin tänään pitkästä aikaa vanhempien luota keskustaan. Sitä matkaa tuli nuorena poljettua ties kuinka monta kertaa viikossa, mutta tänään se matka ei taittunutkaan enää yhtä kepeästi kuin ennen. Kunto on karahtanut täysi-ikäistymisen jälkeen pohjalukemiin,.


Roskaa tulee syötyä oikeastaan ihan vahingossa. Menen kauppaan, ostan karkkipussin ja hups, se on syöty viisi minuuttia myöhemmin. Joka iltapäivä neljän viiden aikaan alan mussuttamaan, vaikka olisin vasta syönyt. Voin syödä päivässä pussillisen karkkia tai sipsiä, eikä mitään muuta. Olen kauniisti opettanut itseni tarvitsemaan sitä suola- ja sokeripommia tiettyyn aikaan, ja luentojen jälkeen kunnon ruuan sijasta nappaan jotain nopeaa - ja epäterveellistä.


Kaiken tämän ah, niin hyvän ruoan ansiosta ihoni, kynteni ja hiukseni ovat hirveässä kunnossa, mikä ei tietenkään lisää hyvää oloa.


Tästä kaikesta on päästävä eroon.

DAY 1

Joka ikinen maanantai minäkin olen yksi heistä, jotka päättävät, että nyt se alkaa. Nyt elämä muuttuu, nyt tiputan monta kiloa ja minusta tulee laiha. Ja maanantai-iltapäivään mennessä olen sortunut.

Tällä kertaa se onnistuu. Tämä on minun vallankumouspäätökseni.

Täysi-ikäisyys. Ajokortti. Pitkä parisuhde. Ero. Opinnot. Elämäntilanteen muutos. Kaikki ovat kasvattaneet niin naista että naisen vartaloa. Painoa on tullut 4 vuodessa 15 kiloa, joista nyt on aika päästä eroon.

Aamulla kaikki muuttuu, pikkuhiljaa. Baby steps. Aamu alkaa punnituksella ja sen jälkeen jumppatunnilla. Kesään mennessä olo omassa ihossa on oltava parempi.